Ei, ei meille uusia vakituisia asukkeja ole muuttanut, vaan elämäämme päätti ilahduttaa muutaman päivän ajan Jennin koiruudet, Daisy ja Saida.. Toisaalta, kun molempien yhteenlaskettu paino on puolikkaan labbiksen verran, niin eihän tuo koirien määrä periaatteessa lisääntynyt tuplatenkaan.. ;D

Ja mitäköhän tällainen tuplamiehitys käytännön arjessa tarkoittaa?? Rehellisesti sanottuna, ei juuri mitään muutoksia ole havaittavissa verrattuna meidän tavalliseen päivään.. Neidit saapuivat yhdentoista aikoihin ja hetken tassuttelun jälkeen asettuivat taloksi. Lenkkeily sujui vauhdikkaammin kuin yleensä, kun  Ripsua juoksutettiin, ja väliin jopa Domkin innostui näyttämään taitojaan kisailun saralla.. Pitipä iltalenkin yhteydessä yrittää, miltä neljän koiran taluttaminen tuntuu, ja sujuihan se oikein hyvin, toinen käsi jäi jopa aivan vapaaksi puhelimessa puhumista varten....

Eli tämä päivä on sujunut sangen loistavasti, ajatellen varsinkin sitä, että ohjeena kuului: "Yritä nyt pitää nämä koirat hengissä." Hmmm, ihan kuin minun taitojani moisella saralla epäiltäisiin.... Onhan se onnistunut omienkin koirien kohdalla sangen sujuvasti, toisaalta, muutamana hassuna päivänä on kyllä pyörinyt mielessä ajatus siitä, ettei se kuolema niin paha ajatus tämän häpeän kestämiseen nähden olisikaan.. No, onneksi ei saatu mitään vaikeampaa ohjetta, kuten jotain missä mainittaisiin täysijärkisenä pysyminen, omien tahi koiruuksien.... ;)

Treenailtukin tässä ollaan, niin nomea, hakua kuin tottistakin.. Tottiksen saralla Domus on vuoroin ollut parempi kuin koskaan, vuoroin taas ollaan unohdettu mitä yksinkertaisetkin asiat, kuten esimerkiksi istuminen tai seisominen, tarkoittavat.. Olen huomannut, että parhaiten homma toimii niin, että alla on kunnon lenkki ja sitten Domuksen vuoro on ennen pientä keltaista.. Eli toisin sanoen, tällä tottismenestyksellä kisat hirvittävät sangen reippaasti, täytyy vain toivoa, että silloin meillä on hyvä päivä.

Ripsu puolestaan on edistynyt hurjasti kaikilla saroilla. Tottistelu sen kanssa on hurjan hauskaa, kun toinen on keskittynyt ja sillä on selkeästi työmoodi päällä. Useamman kerran ollaan myös jouduttu miettimään vaihtoehtoisia lähestymistapoja asioihin, koska Ripsua on hyvin erilaista opettaa, kun vertaa esim Domukseen. Se osaa oivaltaa asioita itse. Haussa ollaan myös opeteltu ilmaisua ja se on jo sangen hyvä, kunhan joku laiskimus saa opetettua noudon lopun, ettei rulla tipu liian aikaisin.... Agilityssä olemme päässeet jo ohjaamisen makuun, ja täytyy myöntää, että koiruus on tässä lajissa paljon nopeammin oppiva kuin ohjaajansa. :)

Sunnuntaina päästäänkin Jennin kanssa pitkästä aikaa pyörähtämään näyttelyissä, ja melkein sata labbista pitäisi bongata paikan päältä. Kivaa.. :D