Ja ei, meille ei ole muuttanut mitään uutta ihmeotusta, vaan rakas siskoseni osti(kera veljenkin rahallisen avustuksen) minulle pienen, punaisen ja älyttömän hienon kameran..  Siinä meni useat syntymäpäivä- ja joululahjat, mutta se ei haittaa, sillä olen erittäin, erittäin tyytyväinen tähän sangen yllättävään lahjaan.. Ainut ongelma on surkea kuvaaja, mutta toivon mukaan harjoitus tuottaa tulosta.... Tietenkin voisi kysyä, miksi hehkutan tätä kameraani koirablogissa, mutta olettaisin jokainenhan kyllä ymmärtää ilmiselvän yhteyden koirien ja kameran välillä... Täytyy toivoa yhtä hienoja ilmoja ja apukäsiä, niin taidan saada poitsuista jopa uusia seisotuskuvia!!!

Pojat poseeraa:

No, ollaan me tässä päivitystauon aikana muutakin keritty tehdä, kun räpsiä epätoivoisesti kuvia koiruuksista.. Löysin jopa sukseni ja nyt ollaankin poitsujen kanssa hiihdetty ja hiihdetty ja hiihdetty, ja nautittu mahtavista talvi-ilmoista!! Jostain syystä allekirjoittaneet jalat ovat sangen mielenkiintoisen kipeitä, taas löytyi uusia, käyttämättömiä lihaksia. Koiruudet ovat nauttineet tästä udesta liikuntatavasta täysin rinnoin, ja parin tunnin hiihtosession jälkeen meillä onkin muuten hiljaista, lukuunottamatta Domuksen autuasta kuorsausta.... Olen huvittanut herroja myös umpihangessa pellolla hiihtäen, ja meidän älykkäät otuksethan liikkuvat rinnakkain pomppien, ei suinkaan fiksusti peräkkäin.. Ja pellollahan se on mukava hepuloida, harmi kun en ole oman epävarman pystyssäpysyvyyden vuoksi tohtinut kameraa niille reissuille mukana ottaa.. Tosin, saldona on tällä hetkellä vasta yksi kaatuminen, ei passaa taakseen katsoa, vaikka sieltä kuuluisi mitä, jos sattuu luistelemaan (omasta mielestään) sangen vauhdikkaasti.. Vauhdista taitaisivat kyllä Kuitunen ja kumppanit olla eri mieltä.....

Hiihtoreissu vei mehut...

Sitten tietenkin pitää mainostaa isosti, että meillä alkaa olla kaksi isoa miestä talossa!! Eli viimeinkin Rio on alkanut nostaa jalkaa, ja saattaa nykyisin tehdä niin jopa muutaman kerran lenkin aikana.. Minä jo aloin olla epätoivoinen tämän asian suhteen, kun Domhan alkoi nostaa koipeaan jo alle viisikuisena.. Toisaalta, toivottavasti tämä tarkoittaa myös sitä, ettei Ripsu ole samanlainen naistenmies kuin Domus, aina liehittelemässä.. Ainakin toistaiseksi Ripsu onkin kyllä keskittynyt enemmän miehiin, enkä kyllä tiedä, onko tämä sen parempi lopputulos.......

Ollaanhan me toki tottisteltukin, vaihtelevalla menestyksellä, ja isoin juttu taitaa siltä saralta olla oma aktiivisuuteni Rion noudon perusasennon kuntoonpanemiseksi. Eli viimeinkin sain otettua itseäni niskanahasta kiinni ja tässä parina iltana ollaankin harjoiteltu yhtä aikaista kapulan suussa pitoa ja istumista. Ripsu ei ole vielä hoksannut asian myönteisiä puolia, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa ala rakentumaan....

Tähän loppuun isken vielä iloksenne pari kuvaa kamerallisen elon ajalta:

Lentäviä labbiksia

Riehuntaa Leevin kanssa

Hurjia pentukoiria

Lumienkelikoiran tekoa..