Eilen oli päivä, jolloin lähes kaikki onnistui mainiosti. Jo aamupäivällä sää oli mitä mainioin lenkkeilylle, oli kirkas ja kuulas talvipäivä, kaikkialla oli lunta ja kerta kaikkiaan kaunista. Poitsujen kanssa nautiskelimmekin ulkoilmasta reippaan tunnin verran, ja ilman sovittuja treenejä oltaisiin viihdytty ulkona pidempäänkin.

Ulkoilmasta nautiskelu jatkui tottistreenien muodossa kera Jennin ja koiruuksien, sillä halli oli varattu. Ripsun kanssa hinkattiin sivulle tuloa eri kulmista, luoksepäästävyyttä sekä ekaa kertaa ruutua, ja huomasin taas kerran kuinka hieno pieni keltainen otus onkaan!! Se kerta kaikkiaan keskittyy niin mainiosti, on kuitenkin riittävän energinen ja nopea sekä tekee aina parhaansa. Lisäksi se on syötävän suloinen ja osaa pomppia riemuissaan sangen valloittavasti. <3 Domuksella otettiin myös ruutua, ja oivalsimme viimein taktiikan, millä Dom menee lujaa ruutuun ja tekee myös maahanmenon hyvin. Sitten otettiin pari luoksetuloa pysäytyksellä, ja homma toimi. Seuraamisen parissa ahkeroitiin myös, yllättäen.... Domuskin toimi sangen mainiosti, oli kuuliainen ja motivoitunut, eikä edes juuri vinkunut. Mun pieni mussukka.. <3 Ja kun omien koirieni lisäksi Jennin koiruudet olivat myös sangen loistavia, niin kyllä totttistelu tuntui taas mukavalta!!!

Illalla kasasin taas koiruudet autoon ja siirryttiin kohti hallia, viimeistä kertaa pentuagilitykurssin pariin. Tutustuimme vielä uuten esteeseen, eli keinuun. Ripsu saa varpaansa riittämään erittäin laajalle alueelle keinuvan laudan päälle näemmä. ;) Sitten tutustuttiin kilpailurataan, mikä oli sangen haastava meidän osaamistasoon nähden. Siltä päästiin keräilemään virhepisteitä, mutta ei se niin huonosti mennyt kuin kuvittelin. Vaikein kohta oli se, jossa piti ohjata koiraa oikealta puolelta, pitääpä harjoitella sitä kovasti, tokossa yms muissa lajeissahan koira on aina vasemmalla. Ekaa kertaa mentiin kepit vauhdista, kierrettiin hypttävä este ja tehtiin putkella takaaleikkauksia yms. Sitten katseltiin virheet ja korjailtiin niitä, sekä mentiin uudelleen hurttienkin kanssa radalle. Ja vaikka itse sanonkin, niin se rata meni aikas hienosti!! Kun itse vain muistaa juosta täysiä, on tuo keltainen nimittäin melkomoinen salama!! Tuli tosi hyvä fiilis, kuulemma melkein näytettiinkin agilitykoiralta ja sen ohjaajalta.. :D  Jäi kauhea hinku päälle, mutta onneksi esteet on käytettävissä, vaikka kurssi loppui ja treenikavereista löytyy vähän osaavampaa sakkia agilityn saralta, eli neuvojakin toivottavasti tullaan saamaan.. Kerta kaikkiaan tosi kiinnostava laji!!

Eli tällä kertaa minäkin pääsin katselemaan maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi pilvissä leijuen, mutta eiköhän tämä asia piakkoin taas muutu ja pääsen kerta rysäyksellä takaisin maan pinnalle.. Viimeistään tokokokeissa, epäilen minä.... ;) Ja tuosta meidän agiliidosta saattaapi ilmestyä kuviakin, eräällä kurssilaisella nimittäin oli järkkäri mukana....