Koska aika on rajallista, niin kerronpas meidän kisapäivästä, ja yritän kaivella jossain lähiaikoina itsestäni sen verran irti, että saan kerrottua muutkin kuulumiset,  kaikenlaista on nimittäin taas kerennyt tapahtua.. Pirkan dami-reissu ei todellakaan mennyt putkeen, jos nyt ei oteta huomioon todella nätin noutajahihnan ostamista..... Ja sitä varten ei kyllä ollut tarkoitus ajaa reipasta 350 kilsaa sivuunsa..

No, kaikki alkoi oikein miellyttävästi, herätyskellon ääni ei kuulostanut ollenkaan pahalta, vaikka kello itsessään ei neljää enempää sillä hetkellä näyttänytkään.. Siinä sitten ruokin koirat, tein tavalliset aamupuuhat ja suuntasin viemään Domuksen äidille ja isälle, he kun tahtoivat poitsua hoitoon.. (Ja näin sivumennen sanottuna, D:llä kyllä oli kiva päivä: aamu-unet sai torkkua heidän sängyssään, sitten seurasi he olivat reippailleet ysin, päivemmällä vielä päälle vitosenkin lenkin ja muutenkin oli pävän aikana leikitty... Ja veikkaanpa ettei poitsu jäänyt ilman herkujakaan.... ;) ) Sitten lähdettiin hakemaan Jenni ja Valo kyytiin, luojan kiitos ei tarvinut yksin tehdä sitä reissua.. Kiitoksia vielä kerran loistavasta matkaseurasta!!! :)

No, matka sujui oikein hyvin ja fiilistä oli, Ripsu tuntui sopivan virtaiselta, mutta malttoi torkkuakin.. Pääsimme perille ja löysimme kasvattajan ja muut ryhmämme jäsenet, ja siihen se sujuvuus sitten loppuikin. Seuraavaksi nimittäin huomasin seisseeni odottelemassa eteenmeno- ja markkeerausrastia about puolentoista tunnin ajan, mikä sinällänsä ei vielä paha asia ollutkaan, jos ei oteta huomioon sitä pientä faktaa, että koska emme tienneet tarkkoja suoritusaikoja, saati järjestystä, niin koirat joutuivat odottelemaan mukana. Aluksi oli vallalla periaate siitä, että joka seuraavana odottaa, niin menee.. No, kesken kaiken tämä vaihtui siihen, että mentiin numerojärjestyksellä, pienimmät numerot ensin.... Eli saimme siis katsella, kun muutama muu ryhmä meni edelle, juuri kun luulimme pääsevämme hommiin. Ja koska autoilta suorituspaikkaan oli matkaa n. kilometrin verran, niin ei auttanut edes viedä koiraa autolle, kun ei sitä sieltä olisi kerennyt hakea. No, sitten päästiin hommiin. Päätin pitää Ripsun taippariotteessa, koska se oli juuri edellisellä viikolla hoksannut varaslähdön ihanuuden..... No, eka eteenmeno ei ollut ihan suora, ja yllättäen sain huudella Ripsua aika kauan. Toisessa lähetyksessä se lähti juuri linjaa pitkin, ja yllätykseni oli suuri, kun mitään ei noussut. Kunnes damien laittaja sitten huikkasi, että hupsista, ei siellä ole mitään!!!!! Siinä vaiheessa savu nousi korvistani.... Ja taas huutelin koiraa todetakseni, että ei ne isot lärpäkkeet ainakaan parempaa kuuluvuutta luvanneet.. No, sitten laitettiin dami ja Rio haki sen. Neljännellä lähetyksellä pentu olikin jo aivan hukassa ja sanoin että mulle riittää. Sitten kaksoismarkkeeraukseen. Istui hyvin ja katseli tarkkaavaisena ja toi ekan heti kerralla. Tokalle ei lähtenyt kovin hyvin eikä saanut hajua, oli hitusen liian kaukana ja tippunut kuoppaan. Otin vielä kerran lähetyksen, mutta ei siitä mitään tullut, keskeytin. No, sitten odoteltiin taas, otin Jennin kanssa muutaman helpon ykkösen, että pääsen kehumaan koiruutta, ja ne se teki ihan ok, ei tosin tavanomaisella innolla.. Taas kului melkein puolitoista tuntia, ja hakuruutuun. No, eka lähetys, koira jäi nuuskimaan lunta "Tyttöjä!!!"-ilmeellä. Tokalla lähetyksellä se sit meni ja toi damin. Ajattelin jo et ehkä tämä tästä.... No, ei todellakaan. Seuraava lähetys sai Rion nuuskimaan lunta huulet väpättäen ja syömään sitä, ja sen jälkeen kun se metsään meni, eivät damit kyllä olleet haettavien asioiden listalla..... Ja yllättäen taas keskeytin suorituksen. 

Saaliiksemme saimme siis hurjat 15/60 pisteestä ja sangen paljon aiheita katsoa peiliin.... Ja tässä on sitten mietitty että mikä meni pieleen?? No, ensinnäkin aihe, mistä sain aivan aiheesta huomautuksia: pilli ja sen käyttö.. Olen nimittäin onnistunut hukkaamaan pillini ja luonnollisestikaan en sitten sitä siellä käyttänyt, saati että koira olisi muistanut mitä mikäkin tarkoittaa.. No, nyt on pilli mukana ja ymmärsin hyvin, miksi koiran pitää osata ennen ohjaamistehtävää kokeessa pysäytys pillillä(asia, jonka tärkeyttä näin nomeuran alussa en kyllä tiennyt). Rehellisesti sanottuna, en kyllä olisi uskonut, ettei Rio ollenkaan kuuntele luoksetulokäskyjäni, koska normaalisti homma toimii kyllä. Sitten ohjaajan oma käytös: jos jännittää eikä ole normaali, onko yllättävää ettei koira toimi normaalisti???? Eli siis pitää a) olla innostava ja kehuva kisoissa tai b) tehdä tarpeeksi kisanomaisia treenejä, niin että on samanlaisessa tunnetilassa kuin kokeissa. Kuinkahan monella koiralla mun pitää opetella tätä ilman että käsitän???? Sitten eräs asia, mikä varmasti vaikuttaa on se, että ei olla tehty tarpeeksi treeniä metsässä, siitä syystä että metsässä on kamalasti lunta ja sinne ei yksinkertaisesti pysty mennä kuin kelien asettamissa rajoissa.. Esim kakkosmarkkeerauksia ei olla ollenkaan tehty metsässä, ja muutenkin sangen vähän vasta, joten toisaalta en ole yllättynyt siitä ettei se toinen noussutkaan. Sen sijaan linjan suoruuteen olin tyytyväinen sitten, kun keskityin lähettämään koirani, enkä vain roiskaissut sinne päin. Ja se mikä todella, todella harmitti oli se, että järjestäjät mokasivat siinä, ettei damia ollut, ei se ihme että meni pikemmin hauksi, kun koira-raukka ei tiennyt mitä tehdä. Hakuruutu puolestaan... Ei hyvää päivää. Siinä oli kyllä mukana hitunen koiran omaa tunarointia, se kun hoksasi ne naiset juurikin muutama viikko sitten.... Toisaalta, ikinä se ei ole treeneissä haitannut??? Olisiko tilanne ollut muutenkin jo niin omituinen, ettei Ripsu oikein tiennyt mitä tehdä ja meni sijaisen puolelle. Kuitenkin rehellisesti sanottuna, jos olisin tiennyt sen, että jouduimme tuollaisia aikoja odotella siellä ison koiraporukan keskellä, niin en olisi tähän leikkiin lähtenyt. Koska emme ole moisia harjoitelleet ennen treenejä, vaan koiruus on otettu autosta tekemään hommansa, niin olosuhteet olivat sangen vaikeat nuorelle koiralle ensimmäisiksi kisoiksi. Ja ohjaajalle hermojensa puolesta... ;)

No, täytyy toivoa, että seuraavat koitokset menevät vähän paremmin ja että tästä mokailusta opin jotakin... Ainakaan en osaa enää kuvitella tilannetta, jossa häpeäisin enemmän. Olisin osannut kuvitella, etteivät meidän suoritukset aivanä täydellisesti mene, mutta että noin huonosti.. Oli aika kurja olo kotimatkalla..... Piti kuitenkin Jennin kanssa käydä erään houkuttelevan hiekkakuopan äärellä vähän treenaamassa, ja kappas kappas, ykkös- ja kakkosmarkkeeraukset onnistuivt oikein mainiosti ja koko koira oli ihan eri fiiliksellä mukana puuhassa. Siinä ei kyllä tiennyt itkeäkkö vai nauraa....