BH TK1 HK1 JK3 Jummi-Jammin Deep Purple

"Domus"

 

s. 7.1.2005

maksanvärinen labradorinnoutajauros

isä: Jummi-Jammin Frankenstein

emä: Wallwein`s Alion

Kasv. Maija Lappalainen, kennel Jummi-Jammin

lonkat: C/C (blup-indeksi 102, lokakuu 2008) 

Kyynärät: 0/0 (blup-indeksi 103, lokakuu 2008)

silmät: ei todettuja perinnöllisiä silmäsairauksia, tutkittu 18.1.2006 ja 25.1.2008

Noutajien taipumuskoe läpäisty 25.9.2005

Luonnetesti +221 pistettä

Loput koe- ja näyttelytulokset löytyvät Kennelliiton jalostustietokannasta

 

Domus on ensimmäinen oma koirani, ja on näin ollen joutunut koekaniinin rooliin. Domuksen kanssa olemme harrastaneet useampaa lajia, ja valitettavan usein ollaan opeteltu asioita myös kantapään kautta, ihan minusta johtuvista syistä.. ;) Täytyy myöntää, että välillä mua on harmittanut kovastikin, kun hyvä koira joutuu sietämään ohjaajansa kohelluksia ja esimerkiksi tottiksen suhteen olen saanut katsoa peiliin useammankin kuin kerran.

Domus on helppo motivoida, ja toimii parhaiten namien toivossa. Taistelutahtoa löytyy myös reippaasti, ja se ilmenee esimerkiksi maastossa työskennellessä. Leikkimällä palkkaus onnistuu myös, mutta esimerkiksi maalimieheltä löytynyt lelu voisi aiheuttaa paheksuvia silmäyksiä koiruudelta, koska ruuan vuoksihan sitä töitä tehdään. Domus antaa aina kaikkensa ja tekee parhaansa, se rakastaa töiden tekoa, oli sitten kyseessä haku, jälki tai tottis. Tuntuu siltä, että mitä haastavampi harjoitus ja mitä enemmän se itseään joutuu laittamaan likoon, niin sitä tyytyväisemmin se virnistelee hommien loputtua.

Domus on suhteellisen kova koira, eikä hievahda juuri mistään, se käytiin oikein luonnetestissä toteamassa. Tosin, sen olisin voinut kertoa jo valmiiksi, että aikamoinen junttura se osaa olla niin halutessaan. Ja tietyllä tapaa hyvin itsenäinen ja rohkea, mistä on runsaasti hyötyä esim. pk-maastolajeissa. Haittaakin siitä välillä voi olla, kun Domus yllättäen päättääkin, että juuri näin kuuluu toimia tässä tilanteessa, vaikka minä olisin ihan eri mieltä. Tämä itsepäisyys on aiheuttanutkin minulle välillä sangen noloja tilanteita ja harmaita hiuksia, kun olen yrittänyt selitellä, ettei tämä koira ole oikeasti pellossa kasvanut. Ja on sitä koulutettukin, vaikkei se juuri nyt siltä varmaan näytäkään.... Tietenkin Domus osaa huolella valita ne tilanteet, joissa päästää tämän puolensa valloilleen, mitäs sitä turhaan silloin ryppyillä, kun ei ole muita läsnä. 

Patterit eivät myöskään pääse tältä koiralta kesken loppumaan, Domus on hyvin aktiivinen ja vilkas tapaus. Voisi jopa välillä sanoa, että sillä on lievää taipumusta höseltääkin.... Kertaakaan en ole joutunut toteamaan, että Domus olisi mieluummin jäänyt kotia makoilemaan, vaan hyvinkin raskaan päivän jälkeen se pomppaa pirteänä pystyyn ja on heti mukaan lähdössä. Kotosalla Dom kyllä rauhoittuu ja rakastaa esimerkiksi minun kainalossa makoilua, mitä lähempänä, sen parempi!! Eli varsinainen mamman mussukka ja sylikoirakin se osaa kyllä olla.

Kuten jo aiemmin totesin, niin harrastuksia meillä riittää. Pk-jälki on ehdottomasti päälajimme, ja siinä kisaamme tällä hetkellä voittajaluokassa. Pk-haku tulee hyvänä kakkosena, ja tällä hetkellä tuntuisi siltä, että voisimme kokeilla ensi kesänä kisailla myös etsintäkokeessa. Aika näyttää keretäänkö treenailla sitäkin kisoja ajatellen. Täytyy ihan rehellisesti myöntää, että pk-lajeissa maastot ovat ovat meidän vahvin puolemme ja tottis sitten takkuaakin välillä jopa aika reippaastikin...  Tällä hetkellä onkin menossa tottiksen korjauskuuri, ja samalla ollaan toko-puolen asioita opiskeltu ja lyöty sillekin puolelle lisää kisatavoitteita. TK1 meillä oli alunperin tavoitteena, mutta josko sitä tässä vielä avoimestakin luokasta päästäisiin etenemään.. Nomepuolelta ollaan taipparit suoritettu, kuten alunperinkin oli tarkoitus, ja kenties jonakin päivänä keritään/jaksetaan tätäkin puolta treenailla lisää. Sinällänsä Domus tomii myös nomessakin, oma kiinnostus ja muut ahkerat treenit ovat vain vienneet aikaa tältä saralta.

Tietenkin myös ahkera ulkoilu ja lenkkeily kuuluu joka päiväisiin kuvioihin, eikä mikään matka ole liian pitkä. Talvella erityisesti nautimme vetohiihdosta ja ollaanpa tänä talvena kokeiltu vetämistä myös potkukelkan edessä. Samaten koirajuoksua (Domus siis vetämässä tässäkin) ollaan harrasteltu ja harrastellaan jatkossakin, tosin näin talvisaikaan ilmojen ja kelien niin asettamissa rajoissa.

Kaiken kaikkiaan Domus on aivan mahtava ja minulle hyvin sopiva koira, upea harrastuskaveri ja kainalonlämmittäjä. Se on kaikkea sitä, mitä koirasta hain, ja huomaan jopa saaneeni enemmän kuin osasin kuvitellakaan. Toivottavasti saamme nauttia yhteisestä ajasta vielä pitkään!!