Elikkästä kyllähän meiltä muitakin kuulumisia tältä parin viikon ajalta löytyy kuin pieleenmennyt kisareissu... Päällimmäiseksi aiheeksi tänään nousee nuo vierailevat koiratähdet, koska tässä viimeisen viikon aikana on jaloissa pyörinyt välillä jo sangen mielenkiintoinen määrä koiruuksia ja juuri äsken lopetetulla lenkillä oli niitä yhteensä viisi kappaletta. Tämä tietenkin juontaa juurensa jo viime viikkoon, jolloin armaat vanhempani kera pikkuveljeni nousivat lentokoneeseen ja ottivat suunnan kohti Teneriffaa. Tietenkin pippurinen pystykorva jäi talonvahdiksi, joten olemme siskoni kanssa jakaneet pystykorvan kanssa samassa taloudessa asumisen riemua sujuvasti viikon ajan. Ja tokikin siskoseni sai ihanan mahataudin, joka tässä tilanteessa tarkoitti sitä, että sain myös valkoiset pystykorvaiset otukset, eli Nemin ja Lukan, huollettavaksi. Mahataudista johtuen Sari pääsi myös olemaan viime yön Vaasassa, koska juna on paljon helpompi kulkupeli kuin auto silloin, jos ei meinaa pyörtymättä jaksaa edes kävellä portaita alas. Tokikin nyt mielenkiinnolla odottelen saanko itsekin kokea moisen taudin riemut, ja jättää vastaavasti siskoseni nauttimaan koko koirapoppoon lenkityksestä.... ;)

Ei vaitiskaan, todella mukavaa meillä on ollut ja kaikki pystykorvat ovat olleet sangen ihania halinalleja.. Paitsi silloin, kun ovat olllet harvinaislaatuisen ärsyttäviä otuksia... :D No, Tesse on ollut välillä perinteinen oma itsensä, "Tää tahtoo nuuskia, tämä ei liiku, tai jos liikkuu, niin ei taatusti samaan suuntaan kuin sinä!!!", mutta yllättävän helppoa elely on ollut useammankin otustimen kanssa. Tänä aamuna koin sangen upean herätyksen, kun sikiunessa yhtäkkiä tunsin, kuinka jotain märkää ja kookasta iskeytyy suoraan silmääni, jättäen jäljelle vain vienon kalmantuoksun.. Mikäs muukaan se olisi ollut kuin päätään toiselta puolelta toiselle kallisteleva pikku-Luka, joka päätti yrittää, josko minut saisi jo ylös... Ei saanut ei, ja niin raakaa jauhelihaa aamupalaksi nautiskellut eläin päätti vielä itsekin nukahtaa hetkiseksi...

Mutta ollahan me muutakin tehty kuin oltu koiranvahteina!! Heti Pirkan dameja seuraavana päivänä Domus palasi möllitokoon paikallamakuuharjoituksiin, ja yllättäen meni taas vinkumisen puolelle, äitee kun katosi sermin taakse..... Osa syynä oli varmasti virtaviivainen koira, koska yllättäen en kerinnyt tuplavuoron vuoksi niitä lenkittämään ennen kisojen alkua... Taas kerran sain todella hyvän kuuloisia neuvoja Pipalta, joten niillä nyt yritetään taas eteenpäin.... Eli tästä lähtien kuppipalkka otetaan pois ja harjoituksissa ns. "liikkuri/tuomari" käy palkkaamassa piskiä.. Saas nähdä, miten meitin ensi viikon tokokisoissa käy...

Seuraavana päivänä olin taas ihanassa tuplavuorossa, ja tietenkin oli taas menoa illalla. Lähdimme nimittäin hierottavaksi, Domus ja minä.. Domus ei ollut lainkaan niin pahasti jumissa, mitä viimeksi, mutta mutta.... Minä kyllä olin.. Ripsukin pääsi osallistumaan hierontaan, se nimittäin sai olla sisällä minun hierontani ajan, koiraparalla oli hitusen tylsähkö päivä.....

Tietenkin me ollaan myös treenailtu. Nomea ollaan käyty treenaamassa Heidin kanssa, ja vaakkukin oli mukana, peräti kahdessa peräkkäisessä treenissä. Ripsu teki oikein hyviä ykkösiä ja kakkosia, pitemmältäkin matkalta. Vaakku kiinnosti kovasti, mutta aluksi saatiin vähän houkutella, että se nousi ylös asti.. Siinä kun oli kaikenlaisia siipiä yms, mitkä selkeästi on tehty vain vaikeuttamaan pienen koiran hakutyöskentelyä. Sen päivän treenit päättyivät kyllä siihen, että Ripsuli toi vaakun suoraan käteen asti. Seuraavana päivänä otin vain muutaman helpon vaakun ylösnoston, ja homma toimi paljon paremmin, R ei empinyt suuhun ottamisessa ja toi suoraan käteen asti tipusen. Domukselle tehtiin kakkosia pitkältä matkalta, no problems.. Vaakku kiinnosti kovin, vaikka aluksi tuntuivat siivetkin olevan Domuksenkin tiellä, mutta harjoituksen edetessä ei siivistäkään enää ollut vaivaa.  Nyt kutkuttaa kovasti alkaa laittamaan Domusta alokasluokkakuntoon, saas nähdä kisataanko kesällä tässäkin lajissa..... Nimittäin eniten mua on mietityttänyt riista, koska D ei ole sitä pitkään aikaan nähnyt, mutta näissä harjoituksissa se oli aivan innoissaan vaakusta.

Hakuilemassakin käytiin Minnan ja Jennin kanssa ex tempore, vesisateessa pääsiäismaanantaina. Oli tosi, tosi raskas keli.. Domukselle oli kolme ukkoa piilossa, ja aloitin työskentelyn keskilinjan yliheitolla, josta se sitten tosi suoralla pistolla nappasi ukon yli ja haukkui tosi hienosti. Tyhjälle sain lähettää kahdesti, ja sitten sama toistui toiselle puolelle lähetyksessä. Suoruutta, suoruutta. D ei saanut palkkaa toisella maalimiehellä, menin itse kyllä sinne. Sitten kolmas tehtiin puolipakona väsyneelle koiralle, hyvin haukkui ja sai palkan kun olin siinä maalimiehen tykönä ja haukkui vielä. Ihan tyytyväinen olin, varsinkin kun lunta oli niin, ettei koiraa paljoa näkynyt, kun se pomppi eteenppäin.. Ripsulle puolestaan palauteltiin helpon harjoituksen avulla mieliin, mitä rullailmaisu on, ja kyllä siellä pääkopassa jotain muistikuvia olikin. Hienosti lähti etsimään, vaikkei saanut aina apuja ja hyvin käytti nenäänsä. Rullan loppupalautuksessa ongelmaa, mikä heijastuu ihan siihen, ettei se osaa noudon lopuasentoa ja jonka lupasin laittaa nyt välittömästi kuntoon.. Epäröi vähän näytölle lähtöä, mutta eiköhän se sieltä ala esiin tulla. Kivat treenit kaikenkaikkiaan.. :)

Nyt täytyy lähteä seuraamaan Jennin ja Valon BH-koetta ja kokeilla josko loput asiat tulisi seuraavalla kerralla kerrottua.. En kuitenkaan malta olla mainitsematta, kuinka upeasti Ripsu toimi tottistreeneissä, seurasi suorassa, teki hyvät käännökset ja hienoja maahanmenoja. Edistystä, JEEE!!!! :D