No niin, viimein sitä saa itsensä tähän koneen äärelle blogia päivittelemään.. Viime aikoina on ollut niin teknisiä ongelmia, kiirusta kuin puhdasta laiskuuttakin ilmassa päivitysten kanssa, joten toivon mukaan en tähän ihan romaania kirjoittele... Kokeillaan aloittaa puolikkaasta.. ;)

Kun aikaa nyt on kulunut ja kaikenlaista merkittävää ja ei niin merkittävää on tapahtunut, niin pitää yrittää tässä vääntää koira kerrallaan tekstiä aikaiseksi, jos ei ihan kaikkia olisi unohtanutkaan..

Aloitetaas tuosta mukavasti mun jalan päällä makoilevasta keltaisesta otuksesta.. Tietenkin suurin asia on, että pikku Ripsu täytti vuoden 11.3!!!! Koiruudet nauttivat juhlista maksalaatikko-nakki-juustokakun muodossa kera pitkien lenkkien ja treenauksen.. Eli kyllä se aika vaan juoksee, vastahan mä sitä pikku kääröä olin ihastelemassa ja toin kotosalle, loppumatkan Rio niskan päällä uinuen(joo, se EI ollut turvallisin mahdollinen ajomatka, seiraavalla pennunhakureissulla katson, että mukana ollut henkilö on kyytillä koko matkan....), vietin kesän pissoja siivotessa ja treenailua aloitellessa. Ja mihin ollaan päästy?? Tässä on kerinnyt vuoden verran nautiskella pusuista suoraan suulle, häntää kirjaimellisesti pyörittävistä riemukkaista tervetulotoivotuksista, onnistumisen ilosta treeneissä ja vauhdikkaasta työskentelystä. Ja samaan aikaan sitä on välillä saanut harmaita hiuksia ja muutaman kerran katsella peiliä hyvin hartaasti... Täytyy myöntää, että kaiken kaikkiaan Ripsu on kyllä hurmanut minut totaalisesti ja vallannut oman paikkansa perheessämme.

Ja mitäs yleensä vuoden täyttämisestä seuraa?? Terveystutkimuksia ilman muuta, ja ne aloiteltiin lonkka- ja kyynärkuvauksilla.. Eläinlääkäri arvio kyynäret nolliksi, mutta mutta.. Lonkissa sitten olikin löysyyttä, vain muuten olivatkin hyvänmalliset. Elikkästä C:tä saatiin arvioksi. Ja tässä tapauksessa sitten päädyttiin siihen, että kuvataan Ripsu puolen vuoden, vuoden päästä ja katsellaan onko löysyys kadonnut vai ei ja lähetellään sitten Kennelliittoon. Viimeinen kasvupyrähdyshän Riolla oli kuitenkin vasta helmikuussa, eli siinä mielessä löytyy vielä toivoa tiivistymisestä.. Täytyy myöntää, että jäi kyllä hitusen harmittamaan ja itseä mietityttämään, että onkohan sitä itse jotenkin mokannut, kun molemmilla on samanlaista löysyyttää lonkissa.. Kuitenkin annoin synninpäästön itselleni, ruoka on ollut kasvattajan suosittelemaa, liikuntaa ovat saaneet, mutta kohtuuden rajoissa jne... Ei kait siinä muuta syytä voi olla kuin mun erittäin loistava tuurini. Luojan kiitos, koiraahan ne eivät tule vaivaamaan, jos lihaskunto vain on hyvä ja lihaksia niiltä ainakin löytyy... Eivätkä nuo C:nkään lonkat onneksi rajoita harrastamista tms, koiran normaalia elämää. Seuraavaksi aletaankin sitten jännätä silmien puolesta.. :)

Ja muutenkin tässä jännittämistä riittää, ohjelmassa nimittäin olisivat sunnuntaina Pirkan damit!!! Pieni paniikki ja epätoivo alkaa nostaa päätänsä, varsinkin kun tuo keltuainen on keksinyt olevansa murkkuiässä, mutta kyllä tässä treenailtu on. Onneksi mulla ainakin on hyvä koira, oli ohjaaja sitten millainen tahansa..... ;) Jännittämisestä huolimatta on kyllä tosi mukava lähteä sinne moikkaamaan tuttuja ja tapaamaan uusia, viettämään kevätpäivää koiramaisissa merkeissä.. Odotan innolla!! Huolimatta tästä mun taiturimaisesta kyvystä panikoida, olen katsellut taippareita ja toivon mukaan toukokuussa päästään sellaiseenkin.. Ja samoin ilmoitin Ripsuin kesäkuussa tokokisoihinkin, nyt on jotakin mitä varten treenata  sitäkin lajia.. Eli kevään mukana mulle iski tolkuton kisainspiraatio, noin niin kuin suomennettuna.. :)

Ja tämä kisainto ei kyllä ole rajoittunut Rioon, vaan kyllä Domuskin on saanut osansa.. Tokokisoihin on taas varattu paikka, ja katseltu haku- ja jälkikisoja sillä silmällä, kunhan nyt olen tarpeeksi nopea ilmoittautumaan.... Se on kyllä sellaista kilpajuoksua. Ja tässä kun on Ripsun kanssa treenailtu nomea, niin samallahan sitä on Domuksenkin kanssa otettu ja täytyy myöntää, että kyllä kutkuttaisi laittaa sitäkin alokasluokan kisakuntoon.. Kenties en tälle vuodelle voi vastustaa kiusausta, katsellaan nyt miten riistan kanssa treenailut etenevät..... Domushan on nimittäin aivopesty siihen, että kisoissa haetaan ihmisen tuoksuisia esineitä, vaikka kotioloissa olen mm. hiihtolenkillä saanut erittäin ylpeältä koiralta käteen saakka kuolleen linnun ja ison kasan syljeskeltyjä höyheniä. Että taipumuksia kyllä löytyy, jos vaan joku kerkeäisi treenailla kaikkea mahdollista.. :)

Hierojallakin päästiin käymään pitkästä aikaa, ja niinhän se oli kuin olin uumoillutkin, Dom oli kerinnyt kerätä tehokkaasti jumeja sinne tänne ympäri kroppaansa. Nyt on ensi viikolle uusinta-aika ja kenties sitten alkaa olla valoisampaa senkin asian saralla. Domppu kun on todella tehokas liukastelija talvikelillä, hyppii mitä ihmeellisempiä voltteja kerien ihan puhtaasti ilosta lenkkien yhteydessä ja osaa esimerkiksi saada itsensä leusta jumiin toisen koiran pantaan, jota ei huomattu ottaa ennen leikkituokiota pois....

Mutta mutta, eipäs tässä ole oikein mitään muuta ihmeellistä tapahtunut, lukuunottamatta Ripsuttimen kennelyskä-episodia, mikä toi meille muutaman viikon karanteenin(ja hankaluuksia treenien suhteen).. Nyt siitäkin on selvitty, ja aikas keviästi loppujen lopuksi... Oli se mielenkiintoista, viimeksi päivittelin ennen lomaa, haaveillen lenkkeilyistä, ja sitten itse sairastelin koko loman ajan.... Sen jälkeen Domus oli kevyemmällä liikutuksella hieronnan jälkeen, koska selkeästi aristeli itseään ja kaiken kruunasi tuo ihana kennelyskä, jolloin Rio oli puolestaan levossa..... Eli eipäs parane enää miettiä ja suunnitella etukäteen, kun näemmä lenkkeily- ja treenailusuunnitelmat katoaa tehokkaasti sairastelujen myötä...

Noh, nyt lähdetään poitsujen kanssa kiusimaan pientä rotikanpentua(saas nähdä onko jo kasvanut korkeammaksi kuin Dom... ;) ) ja ulkoilemaan vielä lumisissa maisemissa....