Nyt on raskas viikonloppu takana, eilen oli ohjelmassa Ripsun taipparit ja tänän startattiin Domuksen kanssa nomen alokasluokassa.. Domuksen kanssa saatiin kasaan Alo1 ja Rion kanssa Nou0, eli puolet sentään meni niin kuin pitikin.. :) Laitan tähän nyt ensimmäiseksi arvostelut ja sitten kootut selitykset tapahtumista....

Rio:

• Sosiaalinen käyttäytyminen: Käyttäytyy siististi ihmisiä ja muita koiria kohtaan
• Uimahalu: Menee vauhdikkaasti veteen, ui hyvin
• Hakuinto: Innokas, kattaa aluetta hyvin
• Noutohalu: Ei suostu ottamaan varista, noutaa lokit rantaveteen
• Nouto-ote: Pinnallinen ote lokista
• Palauttaminen: Lokit rantaveteen (Toisen toi kyllä käteen asti, vaikka paperissa näin lukikin...)
• Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen
• Itseluottamus ja aloitekyky: -
• Yhteistyö: Hyvä
• Yleisvaikutelma: Reipasvauhtinen, hyvin ohjaajan hallinnassa olevakoira. Ei suostu variksen noutoon

Mielenkiintoistahan tässä oli se, että juuri ennen koepaikalle menoa, odotteluaikana, haetutin Riolla variksen, ja kaikki meni oikein ok. No, sitten tuli vesimarkkeeraus, ja siihen olin ihan tyytyväinen. Toiseen noutoon Rio lähti sellaisella hypyllä, etten ole ennen moista nähnyt. Ekan palautti rantaveteen, toinen tosiaan tuli käteen asti, vaikka papereissa muuta lukikin, tosin itse otin palautuksen vastaan ihan rannasta. Koira teki sen, minkä osasi. No, sitten hakuruutu.. Hienosti Ripsu merkkasi neljä varista, ja kattoi koko ruudun, mutta ei noussut vaakut, ei vaikka tuomari houkutteli. Ja kyllä tympäisi... Mutta tympäisyn määrä kasvoi ainakin tuhatkertaiseksi, kun heti palattuani otettiin Pipan kanssa muutama variksen haku. Ja kappas, Ripsu halusi noutaa varikset, todella nopeasti ja nätisti. Yhden tiputti ja otti uudelleen suuhun, kun nosti siivestä ja ekassa palautuksessa oli vähän häslinkiä, muut toi käteen. Että joo. Sitä sitten taas katselin itseäni peilistä, ja epäilen Ripsun hakuruudun variskielteisyyden johtuvan kahdesta asiasta: ohjaajan jännittymisestä seuraavasta koiran paineistumisesta sekä variksilla tehtyjen hakuruutujen vähäisestä määrästä. Eli treeniä, treeniä, treeniä....

Domus:

• Haku: Kattaa aluetta melko hyvin noutaa 6/7
• Ohjattavuus: Täyttää luokan vaatimukset
• Paikallistamiskyky: Näkee heitot, selvittää tehtävät muistinsa avulla, saa tuulelta pienen avun
• Riistan käsittely: Moitteetonta
• Jäljestämiskyky: Selvittää jäljen
• Muut ominaisuudet: Pientä ääntä
• Yleisvaikutelma: Erittäin työhaluinen ja riistaintoinen koira, ohjataan hillitysti, selvittää kokeen tehtävät hyvin

Huh, huh, kyllä oli jännittävä päivä!! Ja hyvin mukava, nyt kun jännitys on vähän laskeutunut.. ;) Domus oli päivän toinen koirakko, ja aamusta mennessä se olikin sangen virtaisen olonen. Tuomarin kättelyssä ja aloitushäslingeissä kuului pientä vikinää kurkusta, mutta onneksi päästiin tekemään töitä. Ekaan paikkaan siirtyessä tuntui, että koira huitelee liiankin kaukana minusta, tosin sivustakatsojat mainistsivat seuraamisen olevan ok, kun eihän sitä tottiskentällä oltu..... No, aloitettiin ykkösmarkkeerauksella, joka oli ok. Sitä seurasi kakkonen, mikä meni myöskin hyvin. Enemmän pitää otta paukkuja harjoituksiin, Domus oli niistä vähän turhankin innoissaan, mutta pysyi paikallaan. Vesi oli kahluusyvyistä, joten Domppu ei päässyt uimaan ollenkaan, mutta molemmat markkeeraustehtävät ja ohjaus suoritettiin tähän veteen, ja itseäni hirvitti kovasti se, ravistaako Dom ja pudottaa, mutta ei sitten kertaakaan!!! (kun alunperinhän meillä oli tarkoitus käydä vain taipparit, joten en kiinnittänyt huomiota vedestä palautuksiin riittävän ajoissa) Markkeerauksia seurasi hakuruutu, josta Dom toi kolme lokkia, kaksi varista ja pupun, seitsemännen tuomari antoi jättää sinne. Kerran yritin kutsua koiraa pois, sen mentyä kovasti tuulen alapuolelle, mutta korvat olivat kyllä jääneet jonnekin muualle ja kohta koira tulikin variksen kanssa paikalle. Hakuruudun jälkeen oli ohjaus, ja laitoin koiran tarkoituksella tuulen alapuolelle, koska tiesin, että pysäytyksissä on sangen paljon harjoittelemisen varaa. Mutta niin se vain nappasi hajun ja lokin. :) Itsestä tuntui, että välillä koira lähti turhankin laiskasti, mutta kuulemma se oli omaa kuvitelmaa, ja koira sangen energisen näköinen. No, sitten päästiin pupun jäljelle odottelun jälkeen ja otin höyryveturini autosta, toisen jäädessä kiljumaan sinne.. Tuomari vähän kyseli, että mikäköhän koira siellä oikein haukkuu, ja vähän häveti myöntää, että se minun haukkumaton hakukoirani...... No, Dom lähti jäljelle ja palasi yllättävänkin pian pupun kanssa. Johan oli mahtava tunne!!!

Mutta nyt kutsuu sänky, kun huomenna odottelee tuplavuoropäivä jälleen... Mutta täytyy kait sitä Domusta alkaa laittaan avokuntoon ja Ripsun varisruudulle tehdä jotakin..... Inspiraatio heräsi. ;)

 

 

Kappas, viimeinen lomaviikko alkaa, ja kerkesin jopa istua päivittämään blogia... Kumma miten sitä lomalla on niin kiire joka paikkaan.. Paljonhan meillä on tässä tapahtunut, mutta kirjoittelen nyt lähinnä viimeisen viikon tapahtumista.. Tosin pitää mainita, että ruokinta on vaihtunut myös kauan haaveilemaani barffaukseen ja se kyllä tuntuu hyvältä!! Domus päätyi oksentelemaan muutaman kerran luusta, mutta muuten ei mitään ongelmia olekaan ollut, koirat ovat vain vielä onnellisempia ruokinta-ajan tullessa.... :D

Viime tiistaina käytiin kisailemassa haussa Domuksen kanssa, ja vaihtelun vuoksi jäätiin ilman tulosta.. Maastosta saatiin kyllä 181 pistettä, mutta se onneton tottis.. Kehtaakohan sitä kirjoittaakaan?? 53 pisteen arvoinen suoritus meillä.. No, itse hakuosuudesta saatiin 152 pistettä, ilmaisuista rokotti vähän.. Dom näki Jennin ekan kerran sille päivälle, ja päätti jälleen näkemisen riemusta antaa kunnolla suukon haukun keskellä...... Liian tutut maalimiehet eivät näemmä sovi meille... Muuten ihan ok, välillä olisi voinut olla paremmin kuulolla, haukkua tiiviimmin ja tehdä suoremmat pistot, mutta lämmin oli keli ja näin ollen sangen raskas osuus Dompulle, joten olin ihan tyytyväinen.. Esineistä saatiin 29 pistettä, täytyy vain itse katsoa, ettei itse tiputa esinettä, kun Domus kakoo sitä ulos nielustaan.. Sitten tottikseen.. Parkkipaikalla vähän virittelin koiraa, ja seuraaminen näytti oikein hyvältä.. Sitten alkulitaniat ja haahuilu alkoi.. Seuraaminen oli kamalaa. Liikkeestä istumista ei tapahtunut. Kaksi käskyä maahanmenoon.. Hyppäsi päin metrin estettä ja kiersi takaisin tullessa, sama A-esteellä.. Eteenmenossa meni maahan toisella käskyllä.. Ainut asia, mihin olin tyytyväinen oli paikallamakuu, sen se teki erinomaisesti.. No, okei, liikkeestä seisomisesta saatiin sama arvosana, mutta valmisteleva osa oli tietenkin väljä myös..

Eli voitte kuvitella, että en riemusta hyppinyt ja harmitti koirankin puolesta, joka teki hyvin töitä ja sitten meni pipariksi taas. Mietin jo Dompun pk-uran lopettamista esteiden takia, se oli kamalaa itsellekin lähettää koiraa, joka ei tykännyt hypätä.. No, hetken mietittyäni päätin kuitenkin vielä yrittää ja keskittyä nyt muutamaan asiaan treenaamisessa:

• kisanomaiset harjoitukset: aluksi joku leikkimään tuomaria ja koiraa istutetaan sivulla, ja sitten tehdään jotain tosi kivaa, myöhemmin sitten muutama liike ja kauhea palkkio päälle
• seuraaminen
• hypyt: lähdetään tekemäään 2-4 kertaa viikossa hyppytreeniä ja yritän opettaa Domukselle oikeaa hyppytekniikka, samalla tehden siitä varman liikkeen ja nostaen koiran itsetuntoa:se pääsee varmasti yli, jos keskittyy ja luottaa itseensä
• luoksetulon loppuasennon hiominen

Tietenkään unohtamatta kaikkea muuta, mutta pitäen pääpaino noissa kohdin. Hyppyjähän ei olla ikinä treenattu järjestelmällisesti ja usein, joten toivon, että se nyt auttaisi. Koskaa ennen ei kyllä ole ollut mahdollisuutta metrin esteestä ottaa lautoja pois ja säädellä sitä, sillä se on ollut kiinteä. Toivon mukaan pääsen syksyllä kokeilemaan toimiiko tämä metodi, mutta jos kesällä näyttää siltä, ettei metrin estettä saada koiralle mukavammaksi, niin ei voi sitten mitään.

Sitten keskiviikkona käytiin Rion sekä Heidin ja Hilman kanssa Kokkolassa Killan treeneissä nomeilemassa.. Paikalla oli paljon koiruuksia, joten kunnon häiriötreenit saatiin.. Piippailua karsin ja karsin tälläkin kerralla: ei Ripsu piippaa tehdessä eikä tekemistä odotellessa, vaan sillon kun iskee kyllästyminen eikä ole mitään tekemistä.... (AAAARGH!!! Itse en enää keksi muuta kuin sen, että kiellän johdonmukaisesti piippauksesta ja aluksi odottelutreenit ovat tosi lyhyitä, vinkkejä kellään lukijalla??) Aluksi jokainen käski koiransa rivin eteen istumaan ja laittoi damin maahan, kutsuen koiran luokseen ja hakemaan sen.. Ripsu-raasu ei oikein hoksannut asiaa alkuunsa, mutta toistettaessa teki ihan ok.. Pellolla oli jo sen verran pitkä heinä, että mikään helppo tehtävä sen damin löytäminen ei ollut, mikäli sikäli ohjaaja jätti sen tyhmästi pitkälleen makuulle........ Sitten meidän ryhmämme kävi jättämässä koiran kanssa muistiin damin ja teki markkeerauksen, hakien sen jälkeen muistin. Rio teki homman oikein hyvin. Seuraavaksi tehtiin pitkiä markkeerauksia, niin että aluksi matka oli lyhyempi ja peräännyttiin sitten siitä. Lopulta matka oli jo todella pitkä, ja Ripsuli markkeerasi erinomaisesti. Sitten päästiin pupun kimppuun, ja aluksi se meinasi olla niin jännä, että piti ravistaa.. Jäljestyksen jälkeen ei enää ravistettukaan, vaan kiikutettiin kiva pupu äkkiä minulle... :)

Sitten torstaina käännettiinkin Audin nokka kohti Muuramea ja lähdettiin Jennin kanssa treenailemaan labbisleirille.. Täytyy myöntää, että tosi kivaa oli ja paljon opittiin.. Ongelmiakin löytyi, mutta eihän niitä voi paikata ilman niiden tiedostamista.. Ripsulla oli totaalinen varislakko koko leirin ajan, kokeiltiin perjantaina ja sunnuntaina, mutta ei.. Ikinä ennen ei tällaista ole ollut, vaan vaakku on kelvannut mainiosti... Onneksi en kerinnyt lähettää taipparipapereita menemään..... Tosin olin kieltämättä idiootti, kun pe kokeilin sille varista, se oli nimittäin paineistunut jo edellisten koirien suorituksista, eli siitä, kun osalla ryhmästä oli vakavia hallintaongelmia ja koirat karkailivat ihan mihin sattuu ja me jouduimme sitten komentelemaan niitä pois karjuen. No, keskiviikkona ajattelin kokeilla kohmeisella linnulla kotipihalla tutussa ympäristössä, ja sen jälkeen vasta masentua täysin..... Muuten treenit menivät ihan ok, pupu oli taas kiva, vesinouto sujui tosi hyvin ja hakuruutu yms muut tehtävät myös mainiosti.. Palautti käteen ja tuntui jopa siltä, että oli välillä ihan hanskassakin.. ;)

Domus tykkäsi niin variksista kuin pupuistakin, ja teki sekä pe että la erinomaista työtä.. Hakuruudusta saatiin sellainen kommentti, että ei muuta kuin alokkaaseen kisaamaan!! :D No, pillityksissä, linjoissa ja ohjauksessaon vielä tekemistä, mutta taidetaan me tänä vuonna vielä yrittää startata...... Hui!!

 No, jotten olisi liian tyytyväinen, niin sunnuntai sitten menikin penkin alle.. Ja tietenkin epäonnistumisten piti tapahtua mölliWT:ssä kaikkien edessä, kuinkas muutenkaan.. No, ykkösrastin olisi pitänyt olla todella helppo meille: markkeeraus ja koiran ollessa paluumatkalla sinne heitettiin uusi dami, mikä otettiin eteenmenona ylös... No, Domus oli ihan ok lähetyksessä, mutta mutta.. Matkalla damille pysähtyi nuuskimaan narttujen pissoja!!!! Ja muistaessaan sen sinne jätetyn damin, haki sen ja palautti ravilla...... No, se saatiin talteen ja jottei kävisi niin yksipuoliseksi mokailuksi, minä pistin koiran eteenmenon ilman laukausta.... Tuomarin kehoituksesta komensin sitten koiran takaisin ja otettiin eteenmeno laukauksen kera.. Ja dami tuli ylös, ja vauhtikin oli sentään laukkaa.. Ennen seuraavaa rastia sitten virittelin piskiä vähän enemmän, mutta arvelin jo etukäteen, että matka ja maasto ovat turhan hankalia Domukselle, vaikka ykkösmarkkeeraus olikin kyseessä.. Pätin jo etukäteen, etten edes yritä ohjata tai painostaa, koska epäilin että huolimatta minun tekemisistäni, ei se dami sieltä nouse enkä sitten halua pilata meidän ohjauksen alkeitakaan turhalla huitomisella, josta koira tuskin saa palkintoa, eli löytää damia.. Eli käytiin sitten opiskelemassa taas peiliin katsomista..

No, toisaalta onneksi starttasin ja tuli tehtyä se moka ykkösrastilla, koska tuli huomattua, että Domus reagoi myös tällä puolella samoin kuin pk ja tokopuolella siihen, että juttelen tuomarin kanssa, eli vire laskee.. Tokalla rastilla puolestaan, kun koira tiesi, että mennään tekemään nomejuttuja, niin se oli aivan innoissaan, vähän turhankin.. Vinkaisi nimittäin muutaman kerran odotellessa. Seuraaminen tuomarin kanssa markkeerauspaikalle oli kuitenkin hyvää.. Joten pitää ottaa ns kokeenomaisiakin treenejä ja sellaisia tilanteita, missä koira pitkästyy ja sitten taas tehdään töitä.. Samaten pitää tehdä treenejä maastossa, joihin nartut ovat pissanneet ja päästä puuttumaan asiaan vahvemmin, ja korjata se. Olin myös tyytyväinen itseeni siitä, että käytiin tekemässä Domukselle innostava markkeeraustreeni siinä kakkosrastin paikalla, ja sain homman toimimaan ja Domuksen tekemään sille itselleen vaikean markkeerauksen.. Pitää näemmä treenata lisää "kumpuilevassa" maastossa..

Mutta paljon eväitä taas saatiin ja inspiraatio on nomepuolella treenaamiseen sangen suuri juuri nyt.. Samoin pitäisi alkaa Ripsua takomaan tokon alokasluokkakuntoon, alle kuukauden päästä olisi kokeet....

 

Elikkästä kyllähän meiltä muitakin kuulumisia tältä parin viikon ajalta löytyy kuin pieleenmennyt kisareissu... Päällimmäiseksi aiheeksi tänään nousee nuo vierailevat koiratähdet, koska tässä viimeisen viikon aikana on jaloissa pyörinyt välillä jo sangen mielenkiintoinen määrä koiruuksia ja juuri äsken lopetetulla lenkillä oli niitä yhteensä viisi kappaletta. Tämä tietenkin juontaa juurensa jo viime viikkoon, jolloin armaat vanhempani kera pikkuveljeni nousivat lentokoneeseen ja ottivat suunnan kohti Teneriffaa. Tietenkin pippurinen pystykorva jäi talonvahdiksi, joten olemme siskoni kanssa jakaneet pystykorvan kanssa samassa taloudessa asumisen riemua sujuvasti viikon ajan. Ja tokikin siskoseni sai ihanan mahataudin, joka tässä tilanteessa tarkoitti sitä, että sain myös valkoiset pystykorvaiset otukset, eli Nemin ja Lukan, huollettavaksi. Mahataudista johtuen Sari pääsi myös olemaan viime yön Vaasassa, koska juna on paljon helpompi kulkupeli kuin auto silloin, jos ei meinaa pyörtymättä jaksaa edes kävellä portaita alas. Tokikin nyt mielenkiinnolla odottelen saanko itsekin kokea moisen taudin riemut, ja jättää vastaavasti siskoseni nauttimaan koko koirapoppoon lenkityksestä.... ;)

Ei vaitiskaan, todella mukavaa meillä on ollut ja kaikki pystykorvat ovat olleet sangen ihania halinalleja.. Paitsi silloin, kun ovat olllet harvinaislaatuisen ärsyttäviä otuksia... :D No, Tesse on ollut välillä perinteinen oma itsensä, "Tää tahtoo nuuskia, tämä ei liiku, tai jos liikkuu, niin ei taatusti samaan suuntaan kuin sinä!!!", mutta yllättävän helppoa elely on ollut useammankin otustimen kanssa. Tänä aamuna koin sangen upean herätyksen, kun sikiunessa yhtäkkiä tunsin, kuinka jotain märkää ja kookasta iskeytyy suoraan silmääni, jättäen jäljelle vain vienon kalmantuoksun.. Mikäs muukaan se olisi ollut kuin päätään toiselta puolelta toiselle kallisteleva pikku-Luka, joka päätti yrittää, josko minut saisi jo ylös... Ei saanut ei, ja niin raakaa jauhelihaa aamupalaksi nautiskellut eläin päätti vielä itsekin nukahtaa hetkiseksi...

Mutta ollahan me muutakin tehty kuin oltu koiranvahteina!! Heti Pirkan dameja seuraavana päivänä Domus palasi möllitokoon paikallamakuuharjoituksiin, ja yllättäen meni taas vinkumisen puolelle, äitee kun katosi sermin taakse..... Osa syynä oli varmasti virtaviivainen koira, koska yllättäen en kerinnyt tuplavuoron vuoksi niitä lenkittämään ennen kisojen alkua... Taas kerran sain todella hyvän kuuloisia neuvoja Pipalta, joten niillä nyt yritetään taas eteenpäin.... Eli tästä lähtien kuppipalkka otetaan pois ja harjoituksissa ns. "liikkuri/tuomari" käy palkkaamassa piskiä.. Saas nähdä, miten meitin ensi viikon tokokisoissa käy...

Seuraavana päivänä olin taas ihanassa tuplavuorossa, ja tietenkin oli taas menoa illalla. Lähdimme nimittäin hierottavaksi, Domus ja minä.. Domus ei ollut lainkaan niin pahasti jumissa, mitä viimeksi, mutta mutta.... Minä kyllä olin.. Ripsukin pääsi osallistumaan hierontaan, se nimittäin sai olla sisällä minun hierontani ajan, koiraparalla oli hitusen tylsähkö päivä.....

Tietenkin me ollaan myös treenailtu. Nomea ollaan käyty treenaamassa Heidin kanssa, ja vaakkukin oli mukana, peräti kahdessa peräkkäisessä treenissä. Ripsu teki oikein hyviä ykkösiä ja kakkosia, pitemmältäkin matkalta. Vaakku kiinnosti kovasti, mutta aluksi saatiin vähän houkutella, että se nousi ylös asti.. Siinä kun oli kaikenlaisia siipiä yms, mitkä selkeästi on tehty vain vaikeuttamaan pienen koiran hakutyöskentelyä. Sen päivän treenit päättyivät kyllä siihen, että Ripsuli toi vaakun suoraan käteen asti. Seuraavana päivänä otin vain muutaman helpon vaakun ylösnoston, ja homma toimi paljon paremmin, R ei empinyt suuhun ottamisessa ja toi suoraan käteen asti tipusen. Domukselle tehtiin kakkosia pitkältä matkalta, no problems.. Vaakku kiinnosti kovin, vaikka aluksi tuntuivat siivetkin olevan Domuksenkin tiellä, mutta harjoituksen edetessä ei siivistäkään enää ollut vaivaa.  Nyt kutkuttaa kovasti alkaa laittamaan Domusta alokasluokkakuntoon, saas nähdä kisataanko kesällä tässäkin lajissa..... Nimittäin eniten mua on mietityttänyt riista, koska D ei ole sitä pitkään aikaan nähnyt, mutta näissä harjoituksissa se oli aivan innoissaan vaakusta.

Hakuilemassakin käytiin Minnan ja Jennin kanssa ex tempore, vesisateessa pääsiäismaanantaina. Oli tosi, tosi raskas keli.. Domukselle oli kolme ukkoa piilossa, ja aloitin työskentelyn keskilinjan yliheitolla, josta se sitten tosi suoralla pistolla nappasi ukon yli ja haukkui tosi hienosti. Tyhjälle sain lähettää kahdesti, ja sitten sama toistui toiselle puolelle lähetyksessä. Suoruutta, suoruutta. D ei saanut palkkaa toisella maalimiehellä, menin itse kyllä sinne. Sitten kolmas tehtiin puolipakona väsyneelle koiralle, hyvin haukkui ja sai palkan kun olin siinä maalimiehen tykönä ja haukkui vielä. Ihan tyytyväinen olin, varsinkin kun lunta oli niin, ettei koiraa paljoa näkynyt, kun se pomppi eteenppäin.. Ripsulle puolestaan palauteltiin helpon harjoituksen avulla mieliin, mitä rullailmaisu on, ja kyllä siellä pääkopassa jotain muistikuvia olikin. Hienosti lähti etsimään, vaikkei saanut aina apuja ja hyvin käytti nenäänsä. Rullan loppupalautuksessa ongelmaa, mikä heijastuu ihan siihen, ettei se osaa noudon lopuasentoa ja jonka lupasin laittaa nyt välittömästi kuntoon.. Epäröi vähän näytölle lähtöä, mutta eiköhän se sieltä ala esiin tulla. Kivat treenit kaikenkaikkiaan.. :)

Nyt täytyy lähteä seuraamaan Jennin ja Valon BH-koetta ja kokeilla josko loput asiat tulisi seuraavalla kerralla kerrottua.. En kuitenkaan malta olla mainitsematta, kuinka upeasti Ripsu toimi tottistreeneissä, seurasi suorassa, teki hyvät käännökset ja hienoja maahanmenoja. Edistystä, JEEE!!!! :D

Koska aika on rajallista, niin kerronpas meidän kisapäivästä, ja yritän kaivella jossain lähiaikoina itsestäni sen verran irti, että saan kerrottua muutkin kuulumiset,  kaikenlaista on nimittäin taas kerennyt tapahtua.. Pirkan dami-reissu ei todellakaan mennyt putkeen, jos nyt ei oteta huomioon todella nätin noutajahihnan ostamista..... Ja sitä varten ei kyllä ollut tarkoitus ajaa reipasta 350 kilsaa sivuunsa..

No, kaikki alkoi oikein miellyttävästi, herätyskellon ääni ei kuulostanut ollenkaan pahalta, vaikka kello itsessään ei neljää enempää sillä hetkellä näyttänytkään.. Siinä sitten ruokin koirat, tein tavalliset aamupuuhat ja suuntasin viemään Domuksen äidille ja isälle, he kun tahtoivat poitsua hoitoon.. (Ja näin sivumennen sanottuna, D:llä kyllä oli kiva päivä: aamu-unet sai torkkua heidän sängyssään, sitten seurasi he olivat reippailleet ysin, päivemmällä vielä päälle vitosenkin lenkin ja muutenkin oli pävän aikana leikitty... Ja veikkaanpa ettei poitsu jäänyt ilman herkujakaan.... ;) ) Sitten lähdettiin hakemaan Jenni ja Valo kyytiin, luojan kiitos ei tarvinut yksin tehdä sitä reissua.. Kiitoksia vielä kerran loistavasta matkaseurasta!!! :)

No, matka sujui oikein hyvin ja fiilistä oli, Ripsu tuntui sopivan virtaiselta, mutta malttoi torkkuakin.. Pääsimme perille ja löysimme kasvattajan ja muut ryhmämme jäsenet, ja siihen se sujuvuus sitten loppuikin. Seuraavaksi nimittäin huomasin seisseeni odottelemassa eteenmeno- ja markkeerausrastia about puolentoista tunnin ajan, mikä sinällänsä ei vielä paha asia ollutkaan, jos ei oteta huomioon sitä pientä faktaa, että koska emme tienneet tarkkoja suoritusaikoja, saati järjestystä, niin koirat joutuivat odottelemaan mukana. Aluksi oli vallalla periaate siitä, että joka seuraavana odottaa, niin menee.. No, kesken kaiken tämä vaihtui siihen, että mentiin numerojärjestyksellä, pienimmät numerot ensin.... Eli saimme siis katsella, kun muutama muu ryhmä meni edelle, juuri kun luulimme pääsevämme hommiin. Ja koska autoilta suorituspaikkaan oli matkaa n. kilometrin verran, niin ei auttanut edes viedä koiraa autolle, kun ei sitä sieltä olisi kerennyt hakea. No, sitten päästiin hommiin. Päätin pitää Ripsun taippariotteessa, koska se oli juuri edellisellä viikolla hoksannut varaslähdön ihanuuden..... No, eka eteenmeno ei ollut ihan suora, ja yllättäen sain huudella Ripsua aika kauan. Toisessa lähetyksessä se lähti juuri linjaa pitkin, ja yllätykseni oli suuri, kun mitään ei noussut. Kunnes damien laittaja sitten huikkasi, että hupsista, ei siellä ole mitään!!!!! Siinä vaiheessa savu nousi korvistani.... Ja taas huutelin koiraa todetakseni, että ei ne isot lärpäkkeet ainakaan parempaa kuuluvuutta luvanneet.. No, sitten laitettiin dami ja Rio haki sen. Neljännellä lähetyksellä pentu olikin jo aivan hukassa ja sanoin että mulle riittää. Sitten kaksoismarkkeeraukseen. Istui hyvin ja katseli tarkkaavaisena ja toi ekan heti kerralla. Tokalle ei lähtenyt kovin hyvin eikä saanut hajua, oli hitusen liian kaukana ja tippunut kuoppaan. Otin vielä kerran lähetyksen, mutta ei siitä mitään tullut, keskeytin. No, sitten odoteltiin taas, otin Jennin kanssa muutaman helpon ykkösen, että pääsen kehumaan koiruutta, ja ne se teki ihan ok, ei tosin tavanomaisella innolla.. Taas kului melkein puolitoista tuntia, ja hakuruutuun. No, eka lähetys, koira jäi nuuskimaan lunta "Tyttöjä!!!"-ilmeellä. Tokalla lähetyksellä se sit meni ja toi damin. Ajattelin jo et ehkä tämä tästä.... No, ei todellakaan. Seuraava lähetys sai Rion nuuskimaan lunta huulet väpättäen ja syömään sitä, ja sen jälkeen kun se metsään meni, eivät damit kyllä olleet haettavien asioiden listalla..... Ja yllättäen taas keskeytin suorituksen. 

Saaliiksemme saimme siis hurjat 15/60 pisteestä ja sangen paljon aiheita katsoa peiliin.... Ja tässä on sitten mietitty että mikä meni pieleen?? No, ensinnäkin aihe, mistä sain aivan aiheesta huomautuksia: pilli ja sen käyttö.. Olen nimittäin onnistunut hukkaamaan pillini ja luonnollisestikaan en sitten sitä siellä käyttänyt, saati että koira olisi muistanut mitä mikäkin tarkoittaa.. No, nyt on pilli mukana ja ymmärsin hyvin, miksi koiran pitää osata ennen ohjaamistehtävää kokeessa pysäytys pillillä(asia, jonka tärkeyttä näin nomeuran alussa en kyllä tiennyt). Rehellisesti sanottuna, en kyllä olisi uskonut, ettei Rio ollenkaan kuuntele luoksetulokäskyjäni, koska normaalisti homma toimii kyllä. Sitten ohjaajan oma käytös: jos jännittää eikä ole normaali, onko yllättävää ettei koira toimi normaalisti???? Eli siis pitää a) olla innostava ja kehuva kisoissa tai b) tehdä tarpeeksi kisanomaisia treenejä, niin että on samanlaisessa tunnetilassa kuin kokeissa. Kuinkahan monella koiralla mun pitää opetella tätä ilman että käsitän???? Sitten eräs asia, mikä varmasti vaikuttaa on se, että ei olla tehty tarpeeksi treeniä metsässä, siitä syystä että metsässä on kamalasti lunta ja sinne ei yksinkertaisesti pysty mennä kuin kelien asettamissa rajoissa.. Esim kakkosmarkkeerauksia ei olla ollenkaan tehty metsässä, ja muutenkin sangen vähän vasta, joten toisaalta en ole yllättynyt siitä ettei se toinen noussutkaan. Sen sijaan linjan suoruuteen olin tyytyväinen sitten, kun keskityin lähettämään koirani, enkä vain roiskaissut sinne päin. Ja se mikä todella, todella harmitti oli se, että järjestäjät mokasivat siinä, ettei damia ollut, ei se ihme että meni pikemmin hauksi, kun koira-raukka ei tiennyt mitä tehdä. Hakuruutu puolestaan... Ei hyvää päivää. Siinä oli kyllä mukana hitunen koiran omaa tunarointia, se kun hoksasi ne naiset juurikin muutama viikko sitten.... Toisaalta, ikinä se ei ole treeneissä haitannut??? Olisiko tilanne ollut muutenkin jo niin omituinen, ettei Ripsu oikein tiennyt mitä tehdä ja meni sijaisen puolelle. Kuitenkin rehellisesti sanottuna, jos olisin tiennyt sen, että jouduimme tuollaisia aikoja odotella siellä ison koiraporukan keskellä, niin en olisi tähän leikkiin lähtenyt. Koska emme ole moisia harjoitelleet ennen treenejä, vaan koiruus on otettu autosta tekemään hommansa, niin olosuhteet olivat sangen vaikeat nuorelle koiralle ensimmäisiksi kisoiksi. Ja ohjaajalle hermojensa puolesta... ;)

No, täytyy toivoa, että seuraavat koitokset menevät vähän paremmin ja että tästä mokailusta opin jotakin... Ainakaan en osaa enää kuvitella tilannetta, jossa häpeäisin enemmän. Olisin osannut kuvitella, etteivät meidän suoritukset aivanä täydellisesti mene, mutta että noin huonosti.. Oli aika kurja olo kotimatkalla..... Piti kuitenkin Jennin kanssa käydä erään houkuttelevan hiekkakuopan äärellä vähän treenaamassa, ja kappas kappas, ykkös- ja kakkosmarkkeeraukset onnistuivt oikein mainiosti ja koko koira oli ihan eri fiiliksellä mukana puuhassa. Siinä ei kyllä tiennyt itkeäkkö vai nauraa....

No niin, viimein sitä saa itsensä tähän koneen äärelle blogia päivittelemään.. Viime aikoina on ollut niin teknisiä ongelmia, kiirusta kuin puhdasta laiskuuttakin ilmassa päivitysten kanssa, joten toivon mukaan en tähän ihan romaania kirjoittele... Kokeillaan aloittaa puolikkaasta.. ;)

Kun aikaa nyt on kulunut ja kaikenlaista merkittävää ja ei niin merkittävää on tapahtunut, niin pitää yrittää tässä vääntää koira kerrallaan tekstiä aikaiseksi, jos ei ihan kaikkia olisi unohtanutkaan..

Aloitetaas tuosta mukavasti mun jalan päällä makoilevasta keltaisesta otuksesta.. Tietenkin suurin asia on, että pikku Ripsu täytti vuoden 11.3!!!! Koiruudet nauttivat juhlista maksalaatikko-nakki-juustokakun muodossa kera pitkien lenkkien ja treenauksen.. Eli kyllä se aika vaan juoksee, vastahan mä sitä pikku kääröä olin ihastelemassa ja toin kotosalle, loppumatkan Rio niskan päällä uinuen(joo, se EI ollut turvallisin mahdollinen ajomatka, seiraavalla pennunhakureissulla katson, että mukana ollut henkilö on kyytillä koko matkan....), vietin kesän pissoja siivotessa ja treenailua aloitellessa. Ja mihin ollaan päästy?? Tässä on kerinnyt vuoden verran nautiskella pusuista suoraan suulle, häntää kirjaimellisesti pyörittävistä riemukkaista tervetulotoivotuksista, onnistumisen ilosta treeneissä ja vauhdikkaasta työskentelystä. Ja samaan aikaan sitä on välillä saanut harmaita hiuksia ja muutaman kerran katsella peiliä hyvin hartaasti... Täytyy myöntää, että kaiken kaikkiaan Ripsu on kyllä hurmanut minut totaalisesti ja vallannut oman paikkansa perheessämme.

Ja mitäs yleensä vuoden täyttämisestä seuraa?? Terveystutkimuksia ilman muuta, ja ne aloiteltiin lonkka- ja kyynärkuvauksilla.. Eläinlääkäri arvio kyynäret nolliksi, mutta mutta.. Lonkissa sitten olikin löysyyttä, vain muuten olivatkin hyvänmalliset. Elikkästä C:tä saatiin arvioksi. Ja tässä tapauksessa sitten päädyttiin siihen, että kuvataan Ripsu puolen vuoden, vuoden päästä ja katsellaan onko löysyys kadonnut vai ei ja lähetellään sitten Kennelliittoon. Viimeinen kasvupyrähdyshän Riolla oli kuitenkin vasta helmikuussa, eli siinä mielessä löytyy vielä toivoa tiivistymisestä.. Täytyy myöntää, että jäi kyllä hitusen harmittamaan ja itseä mietityttämään, että onkohan sitä itse jotenkin mokannut, kun molemmilla on samanlaista löysyyttää lonkissa.. Kuitenkin annoin synninpäästön itselleni, ruoka on ollut kasvattajan suosittelemaa, liikuntaa ovat saaneet, mutta kohtuuden rajoissa jne... Ei kait siinä muuta syytä voi olla kuin mun erittäin loistava tuurini. Luojan kiitos, koiraahan ne eivät tule vaivaamaan, jos lihaskunto vain on hyvä ja lihaksia niiltä ainakin löytyy... Eivätkä nuo C:nkään lonkat onneksi rajoita harrastamista tms, koiran normaalia elämää. Seuraavaksi aletaankin sitten jännätä silmien puolesta.. :)

Ja muutenkin tässä jännittämistä riittää, ohjelmassa nimittäin olisivat sunnuntaina Pirkan damit!!! Pieni paniikki ja epätoivo alkaa nostaa päätänsä, varsinkin kun tuo keltuainen on keksinyt olevansa murkkuiässä, mutta kyllä tässä treenailtu on. Onneksi mulla ainakin on hyvä koira, oli ohjaaja sitten millainen tahansa..... ;) Jännittämisestä huolimatta on kyllä tosi mukava lähteä sinne moikkaamaan tuttuja ja tapaamaan uusia, viettämään kevätpäivää koiramaisissa merkeissä.. Odotan innolla!! Huolimatta tästä mun taiturimaisesta kyvystä panikoida, olen katsellut taippareita ja toivon mukaan toukokuussa päästään sellaiseenkin.. Ja samoin ilmoitin Ripsuin kesäkuussa tokokisoihinkin, nyt on jotakin mitä varten treenata  sitäkin lajia.. Eli kevään mukana mulle iski tolkuton kisainspiraatio, noin niin kuin suomennettuna.. :)

Ja tämä kisainto ei kyllä ole rajoittunut Rioon, vaan kyllä Domuskin on saanut osansa.. Tokokisoihin on taas varattu paikka, ja katseltu haku- ja jälkikisoja sillä silmällä, kunhan nyt olen tarpeeksi nopea ilmoittautumaan.... Se on kyllä sellaista kilpajuoksua. Ja tässä kun on Ripsun kanssa treenailtu nomea, niin samallahan sitä on Domuksenkin kanssa otettu ja täytyy myöntää, että kyllä kutkuttaisi laittaa sitäkin alokasluokan kisakuntoon.. Kenties en tälle vuodelle voi vastustaa kiusausta, katsellaan nyt miten riistan kanssa treenailut etenevät..... Domushan on nimittäin aivopesty siihen, että kisoissa haetaan ihmisen tuoksuisia esineitä, vaikka kotioloissa olen mm. hiihtolenkillä saanut erittäin ylpeältä koiralta käteen saakka kuolleen linnun ja ison kasan syljeskeltyjä höyheniä. Että taipumuksia kyllä löytyy, jos vaan joku kerkeäisi treenailla kaikkea mahdollista.. :)

Hierojallakin päästiin käymään pitkästä aikaa, ja niinhän se oli kuin olin uumoillutkin, Dom oli kerinnyt kerätä tehokkaasti jumeja sinne tänne ympäri kroppaansa. Nyt on ensi viikolle uusinta-aika ja kenties sitten alkaa olla valoisampaa senkin asian saralla. Domppu kun on todella tehokas liukastelija talvikelillä, hyppii mitä ihmeellisempiä voltteja kerien ihan puhtaasti ilosta lenkkien yhteydessä ja osaa esimerkiksi saada itsensä leusta jumiin toisen koiran pantaan, jota ei huomattu ottaa ennen leikkituokiota pois....

Mutta mutta, eipäs tässä ole oikein mitään muuta ihmeellistä tapahtunut, lukuunottamatta Ripsuttimen kennelyskä-episodia, mikä toi meille muutaman viikon karanteenin(ja hankaluuksia treenien suhteen).. Nyt siitäkin on selvitty, ja aikas keviästi loppujen lopuksi... Oli se mielenkiintoista, viimeksi päivittelin ennen lomaa, haaveillen lenkkeilyistä, ja sitten itse sairastelin koko loman ajan.... Sen jälkeen Domus oli kevyemmällä liikutuksella hieronnan jälkeen, koska selkeästi aristeli itseään ja kaiken kruunasi tuo ihana kennelyskä, jolloin Rio oli puolestaan levossa..... Eli eipäs parane enää miettiä ja suunnitella etukäteen, kun näemmä lenkkeily- ja treenailusuunnitelmat katoaa tehokkaasti sairastelujen myötä...

Noh, nyt lähdetään poitsujen kanssa kiusimaan pientä rotikanpentua(saas nähdä onko jo kasvanut korkeammaksi kuin Dom... ;) ) ja ulkoilemaan vielä lumisissa maisemissa....